Autoetu ja yksityisajojen kirjaaminen liittyvät toisiinsa tiiviimmin kuin moni työsuhdeauton saanut olettaa. Autoedun verotusarvo kattaa auton yksityiskäytön, mutta työn ja yksityisajojen raja on silti pystyttävä osoittamaan. Ajopäiväkirja on usein ainoa tapa näyttää se. Tämä artikkeli on kirjoitettu autoetua käyttäville palkansaajille, osakeyhtiön osakkaille ja pienille yrityksille, joilla on muutama auto. Siitä selviää, milloin yksityisajot kannattaa kirjata, milloin kirjaaminen on käytännössä välttämätöntä ja mitkä virheet nousevat verotarkastuksessa esiin.
Mitä autoetu tarkoittaa verotuksessa
Autoetu syntyy, kun työnantajan omistamaa tai hallitsemaa autoa saa käyttää omiin ajoihin. Etu on palkkaa, jonka arvo lisätään verotettavaan tuloon. Verohallinto vahvistaa autoedun arvot vuosittain omalla päätöksellään.
Autoetuja on kahta päätyyppiä. Vapaa autoetu tarkoittaa, että työnantaja maksaa kaikki auton kulut polttoainetta myöten. Käyttöetu tarkoittaa, että työntekijä maksaa itse ainakin polttoaineen tai sähköauton latauksen. Käyttöedun verotusarvo on pienempi, koska työntekijä kantaa osan kuluista.
Arvo lasketaan joko kaavamaisesti, jolloin kuukausiarvo määräytyy auton hankintahinnan ja käyttöönottovuoden mukaan, tai kilometriperusteisesti. Kilometriperusteinen laskenta edellyttää, että yksityisajojen kilometrit pystytään näyttämään luotettavasti, eli käytännössä ajopäiväkirjan. Tarkat laskentasäännöt ja euromäärät kannattaa tarkistaa kunkin vuoden autoetupäätöksestä osoitteesta vero.fi.
Miksi yksityisajojen kirjaaminen on autoedun ydin
Kaavamaisesti verotetun autoedun saaja ei yleensä joudu verottajalle todistamaan, montako kilometriä hän on ajanut yksityisesti. Siksi moni päättelee, ettei ajopäiväkirjaa tarvita lainkaan. Päättely pitää vain osittain.
Kirjaaminen muuttuu tärkeäksi kolmessa tilanteessa. Kun autoetu lasketaan kilometrien mukaan, verotusarvo perustuu suoraan kirjattuihin kilometreihin. Kun käyttöedun saaja saa työajoista työnantajalta verovapaata korvausta, työajot on pystyttävä erottamaan yksityisajoista. Ja kun autoa käytetään ilman autoetua, ajopäiväkirja on ainoa todiste siitä, ettei yksityisajoja ole ollut.
Kolmas tilanne on se, joka yllättää useimmin.
Työsuhdeauto ilman autoetua – yksi yksityisajo riittää
Moni yritys antaa työntekijän käyttöön auton pelkkiä työajoja varten ja kieltää yksityiskäytön. Silloin autoetua ei veroteta. Kielto ei kuitenkaan yksin riitä, vaan yksityiskäytön puuttuminen on pystyttävä osoittamaan.
Jos tarkastuksessa selviää, että autolla on ajettu omia asioita, esimerkiksi viikonloppureissu mökille Saimaalle tai lasten kuljetuksia harrastuksiin, autoetu voidaan katsoa syntyneen. Seurauksena on jälkiverotus ja työnantajalle maksamattomat sivukulut. Huolellinen ajopäiväkirja, jossa jokaisella ajolla on ajon tarkoitus ja matkamittarin lukemat, on paras suoja tätä vastaan.
Sama koskee pienen yrityksen pooliautoja. Kun kaksi tai kolme autoa kiertää usean työntekijän käytössä, kirjauksista pitää näkyä, kuka ajoi, milloin ja minne.
Yleinen myytti: kotimatka on osa työajoa
Yleinen väärinkäsitys on, että työsuhdeautolla ajettu matka kotoa vakituiselle työpaikalle on työajoa. Se ei ole. Verotuksessa kodin ja vakituisen työpaikan välinen matka on yksityisajoa, vaikka se ajettaisiin työnantajan autolla.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että ”vain työajoihin” -autolla ajettu päivittäinen työmatka Espoosta Helsingin keskustaan voi synnyttää autoedun. Asiaa on käsitelty tarkemmin artikkelissa kodin ja työpaikan välinen matka ei ole työajoa. Rajatapauksia on, esimerkiksi tietyt tavarankuljetukseen tarkoitetut ajoneuvot, joten oma tilanne kannattaa varmistaa vero.fi:stä tai kirjanpitäjältä.
Käytännön esimerkki: käyttöetu ja työajojen korvaus
Otetaan tyypillinen tilanne. Myyntiedustaja Tampereella käyttää työnantajan autoa käyttöedulla ja tankkaa omalla kortillaan. Hän tekee viikossa 3-5 asiakaskäyntiä Pirkanmaalla ja ajaa lisäksi omia ajoja.
Koska hän maksaa polttoaineen itse, työnantaja voi korvata työajoista aiheutuneet polttoainekulut. Verohallinto vahvistaa tällaiselle korvaukselle vuosittain oman verovapaan enimmäismäärän, joka on selvästi pienempi kuin oman auton kilometrikorvaus. Ajopäiväkirja on korvauksen perusta: ilman sitä työnantaja ei pysty osoittamaan, että korvaus kohdistuu työajoihin.
Vertailun vuoksi: omalla autolla ajava palkansaaja saisi vuonna 2026 verovapaata kilometrikorvausta 55 senttiä kilometriltä (vuonna 2025 korvaus oli 59 senttiä). 40 kilometrin päässä oleva asiakaskäynti edestakaisin on 80 km, ja 80 km × 0,55 € = 44 €. Autoetuautolla tätä korvausta ei makseta, koska työntekijä ei kanna auton kuluja.
Mitä autoetuauton ajopäiväkirjaan merkitään
Kokenut kirjanpitäjä katsoo ajopäiväkirjasta ensin, löytyykö jokaiselle ajolle yksiselitteinen luokitus. Pelkkä kilometrisumma ei kerro mitään. Jokaisesta ajosta kirjataan vähintään:
Päivämäärä ja matkamittarin lukema ajon alussa ja lopussa
Lähtö- ja määräpaikka sekä reitti, jos se poikkeaa suorasta
Ajon tarkoitus tai asiakas
Työajo vai yksityisajo selkeästi merkittynä
Kuljettaja, jos autolla on useita käyttäjiä
Tarkempi erittely löytyy oppaasta mitä ajopäiväkirjaan pitää merkitä jokaisesta ajosta.
Yleisimmät virheet autoedun kirjanpidossa
Jälkikäteen arvioitu ajopäiväkirja. Joulukuussa koko vuodelta kalenterin perusteella täytetty vihko tunnistetaan tarkastuksessa helposti. Lukemat ovat liian tasaisia, tankkauskuitit eivät täsmää ja reitit toistuvat samanlaisina. Jälkikäteen arvioimalla täytetty ajopäiväkirja ei yleensä riitä.
Kotimatkat työajoiksi. Kuten edellä todettiin, kodin ja vakituisen työpaikan välinen matka on yksityisajoa. Tämä virhe on tarkastuksissa erittäin tavallinen.
Mittarilukemien aukot. Jos edellisen ajon loppulukema on 84 210 ja seuraavan alkulukema 84 395, väliin jää 185 kilometriä selittämätöntä ajoa. Tarkastaja tulkitsee sen helposti yksityisajoksi.
Osakeyhtiön osakkaan kannattaa olla erityisen tarkka, koska oman yhtiön auton yksityiskäyttö kiinnostaa verottajaa tavallista enemmän. Toiminimiyrittäjällä taas ei ole autoetua lainkaan. Yrityksen auton yksityiskäyttö käsitellään yksityiskulutuksena, ja työajot huomioidaan yrityksen verotuksessa.
Paperi, Excel vai sähköinen ajopäiväkirja
Paperivihko maksaa kaupassa noin 3-12 €, ja se toimii, kun ajoja on vähän. Heikkoutena ovat korjaukset ja käsin laskeminen: vuoden lopussa kilometrien summaaminen sadoista riveistä vie tunteja. Excel- tai PDF-pohja helpottaa laskentaa, mutta taulukon rivejä voi muokata jälkikäteen jälkeä jättämättä.
Sähköinen ajopäiväkirja ratkaisee molemmat ongelmat. Esimerkiksi Ajopäiväkirja.fi toimii selaimessa, laskee kilometrit ja työajojen osuuden automaattisesti ja säilyttää jokaisen kirjauksen muutoshistorian, joten alkuperäiset tiedot ovat todennettavissa. Kirjaus tehdään käsin ilman GPS-seurantaa, mikä sopii niille, jotka eivät halua sijaintiaan tallennettavan. Lisää eri muodoista löytyy sivulta ajopäiväkirja.
Säilytysajasta vastaa yleensä työnantaja: kirjanpitolain mukaan tositteet säilytetään kuusi vuotta sen vuoden lopusta, jona tilikausi on päättynyt. Työntekijän kannattaa silti pitää oma kopio.
UKK
Pitääkö kaavamaisesti verotetun autoedun saajan pitää ajopäiväkirjaa?
Verotus ei yleensä edellytä sitä, jos etu verotetaan kaavamaisesti eikä työajoista makseta korvauksia. Työnantaja voi kuitenkin vaatia kirjanpitoa, ja se on välttämätön, jos autoetu lasketaan kilometrien mukaan.
Syntyykö autoetu, jos ajan työauton kotiin yöksi?
Se voi syntyä, koska kodin ja vakituisen työpaikan välinen matka on verotuksessa yksityisajoa. Poikkeuksia on, joten tarkista oma tilanteesi vero.fi:stä tai kirjanpitäjältä.
Voiko autoetuauton työajoista saada kilometrikorvausta?
Vapaan autoedun autolla ei. Käyttöedun saaja voi saada polttoainekuluista verovapaan korvauksen, jonka enimmäismäärä vahvistetaan vuosittain Verohallinnon päätöksellä.
Kirjaa jokainen ajo samana päivänä
Autoetu ei poista yksityisajojen kirjaamisen tarvetta, vaan muuttaa sen tarkoitusta. Kilometriperusteisessa edussa kirjanpito määrää verotusarvon, käyttöedussa se oikeuttaa työajojen korvaukseen ja autossa, jossa yksityiskäyttö on kielletty, se todistaa ettei etua ole syntynyt. Paras käytännön vinkki on yksinkertainen: kirjaa ajo heti sen päätyttyä ja merkitse mittarilukema, tarkoitus ja luokitus. Kolmen vuoden takaisia ajoja on verotarkastuksessa mahdotonta selittää muistin varassa.